Niityllä lunta. Hiljaiset kadut.
Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta. Lapsuuden sadut.
Sanoma joulun, on uusi mahdollisuus.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Perinteiset
Kauniit joululaulut, sekä Michael Bublen joululevy ovat taas jälleen
kerran muutaman kuukauden loputtoman kuuntelun sekä pianonsoiton
jäljiltä siirretty syrjään odottamaan ensi joulua.
Tänä vuonna
Tulkoon joulu,
omien vanhempieni suosikkijoululauluna, sai vielä entistä syvemmän
merkityksen muistuttaen rakastavasta perheestäni siellä meren toisella
puolen.
Heti joulukuun alussa sain huomata, kuinka
antamisen ilo ja muiden auttaminen nostattavat joulumieltä runsain
mitoin, saadessani osallistua AFS-järjestön vuosittaiseen greippi ja
appelsiini-vapaaehtoismyyjäisiin. Aamupäivä kului nopeasti tyhjentäessä
hedelmäkuormaa rekan kyydistä yhdessä monien alueemme vaihto-oppilaiden
kanssa, ja iltapäivän vietin AFS- tukihenkilöni Marilynin, sekä Maiten
(vaihto-oppilas, joka vietti ensimmäisen viikkonsa asuen host-perheeni
luona kanssani) kanssa edustaen järjestöä hedelmien tilaajille.
Loistavan mutta työntäyteisen päivän jälkeen saimme molemmat vielä laatikollisen greippejä
host-perheillemme vietäväksi.
|
Kaikki hedelmät tarkistimme mahdollisilta pilaantumisilta. |
Joulukuun
6. päivänä sain juhlistaa Suomen itsenäisyyttä osallistumalla
Hipnotic-ryhmän kanssa tanssikoulun vuosittaiseen joulunäytökseen, jota
host-äitini sekä AFS- tukihenkilöni pääsivät ilokseni katsomaan.
Esittämämme I can´t feel my face-tanssirutiinin ääressä olemme koko
syyslukukauden ahertaneet, ja pääesiintymisemme tapahtuu tammikuussa
suuressa Monsters of hiphop- tapahtumassa Washingtonissa. Viikonlopun
mittaista tapahtumaa odotan innolla, erityisesti opetustuokioita
ammattilaisten parissa, keitä opettajamme mukaan on hyvin mahdollista
olla bongannut TV:stä erilaisista tanssiohjelmista. Vaikka tapahtuman
aikataulu on itselleni vielä tässä vaiheessa epäselvä, tiedän että
hiphop- tanssijoiden taso tulee olemaan todella korkea ammattilaisten
tullessa laajalta alueelta esittelemään taitojaan mahdollisille
tuleville työnantajille. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen pystyässeni
ottamaan osaa tällaiseen tapahtumaan ja ylipäänsä jatkamaan tanssimista
suosikkilajini parissa näin upean ryhmän kanssa.
Videossa näkyy hyvin lyhyt pätkä esityksestämme, itse tulen
vasemmalta etureunaan tanssimaan.
12.
päivä joulukuuta kuuluu ehdottomasti parhaisiin kokemuksiini koko
tähänastisen matkan ajalta. Vaikka en itse lähes koskaan seuraa
urheilutapahtumia, enkä miellä penkkiurheilua kovinkaan kehittäväksi
ajanviettotavaksi, sai Portlandissa pelattu Blazer vs. Knicks
-koripallopeli tämänkin tytön jännittämään tulosta loppusuoralle asti.
Areenalle oli kokoontunut AFS- vaihto-oppilaita, host-perheenjäseniä,
sekä muita vapaaehtoisia laajalta alueelta ympäri Länsi-Amerikkaa.
Vaikka paikallinen joukkue hävisikin täpärästi, oli peli viihdyttävää
katsottavaa. Illan päätteksi kaikki halukkaat vaihto-oppilaat saivat
vielä mahdollisuuden astua itse pelikentälle ja laittaa
koripallonheittotaitonsa koetukselle.
Pelin jälkeen
tapasin vihdoinkin kaksi vaihto-oppilasta, suomalaisen Iidan ja
ruotsalaisen Elsan, joiden oli tarkoitus yöpyä host-perheeni luona
heidän host-perheidensä kaukaisen sijainnin takia. Ilta jatkui osaltamme
yli puolenyön jutellessamme kaikesta tähänasti kokemastamme Amerikassa.
Yllätyin kuullessani, kuinka paljon alueelliset erot vaikuttavatkaan
arkeemme, vaikka samassa osavaltiossa asummekin. Lehmien lypsäminen, pienet
koulut, ja maatalouteen keskittyvät oppitunnit ovat vastakohta omaan
tämänhetkiseen elämääni Lake Oswegossa, yhdessä Oregonin varakkaimmissa
asuinalueissa. Kuitenkin eroista huolimatta olemme kaikki kolme
nauttineet ajastamme täällä runsain mitoin.
|
Tapahtuuko tämä oikesti minulle? |
|
Laatuaikaa Marilynin sekä vaihto-oppilaiden parissa |
|
Lopulta pääsin itsekin yrittämään samaiselle pelikentälle |
|
Suomalainen geeniperimä... |
|
|
Joululoma alkoi mukavissa merkeissä
päästessäni kokeilemaan sisäluistelukaukaloa Portlandissa sijaitsevaan kauppakeskukseen kavereideni kanssa. Valitettavasti sain huomata ennakkoluuloni
täkäläisten nuorten luistelutaidottomuudesta osoittautuvan melko
oikeaksi. Sain kuitenkin itse nauttia luistelun vauhdista ja yrittää
opastaa muutamaa kaveriani eteenpäinluistelussa sekä sirklaamisessa.
Päivän liikuntasuorituksen jälkeen kävimme vielä yhdessä täyttävällä kiinalaistyyppisellä
luonaalla sekä kiertelemässä muutamassa liikkeessä ennen kotiinpaluuta.
|
Loimme ääniä putkia soittamalla |
|
Loman ensimmäisen viikon aikana kävin host-siskojeni kanssa Portland Children´s Museum:ssa, joka oli ikään kuin pienempi ja vähemmän tieteisiin painottuva versio Heurekasta. Pääsimme kokeilemaan savenmuotoilua, askartelemaan kierrätysmateriaaleista, tutkimaan ääniaaltoja ja leikkimään mm. eläinlääkäriä ja kauppaa. Sisäänpääsymaksuun sisältyi myös pääsy katsomaan mielenkiintoista esitystä, jossa esiteltiin erilaisia hulatansseja.
|
En välttynyt Star Wars-hysterialta |
En aio valehdella. Aika ennen jouluaattoa oli henkisesti vaikeaa, vaikka olinkin yrittänyt olla varautunut romahdukseen. Omat ajatukseni ja tunteeni olivat niin ristiriitaisia, että välillä tuntui mahdottomalta selvittää, mitä oikeasti haluan. Vaikeimpina aikoina tuntui, että kaikki jouluun liittyvä oli kadoksissa, joulumieleni mukaanlukien. Pahinta oli huomata, kunka yleensä vuodein odottamimmastani päivästä tuli päivä, jota pelkäsin eniten.
Kaikesta huolimatta halusin nauttia tästä ainutkertaisesta mahdollisuudesta kokea amerikkalainen joulu. Selvisin masentavimman ajan yli, ja 24.12 vietin mahtavan aattoillan host-perheeni sekä heidän 20 sukulaisen ja tuttavan parissa syöden, jutellen, pianoa soittaen sekä pelaten hauskaa lahjanvaihtopeliä.
Yön aikana joulupukki oli ehtinyt vierailla talossamme, sillä joulupäivään herätessä kuusenalusta oli täynnä lahjoja. Sain myös ensimmäistä kertaa kurkistaa joulusukan sisään, ja huomata saaneeni pieniä lahjoja myös sitä kautta. Host-perheeltäni sain ihania lahjoja, jotka tulevat Suomessa muistuttamaan aina tästä joulusta sekä koko vuodesta. Onnekseni myös Suomesta tuomani lahjat kuten mummini kutomat villasukat otettiin ilolla vastaan perheen kesken.
|
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta |